Pyörösahan terä pyörii niin, että edessä hampaat tulevat alas pöytää kohti ja takana ne nousevat ylös. Edessä tämä painaa kappaletta pöytään — se on hyvä. Takana se nostaa.
Jos kappale koskettaa terän takaosaa, nouseva hammas tarttuu siihen ja heittää sen samaan suuntaan johon itse liikkuu: ylös ja käyttäjää kohti. Terän kehänopeus on sahassa noin kuusikymmentä metriä sekunnissa, joten aikaa reagoida ei ole.
Kolme keinoa, ja jokainen on sama lause eri sanoin. Halkaisuveitsi pitää sahausuran auki, jottei kappale purista terän takaosaa. Työntökapula pitää käden pois siltä linjalta, jota pitkin kappale lähtee. Ja kappale ei koskaan kulje ohjaimen ja terän välissä vapaana — juuri siinä se kiilautuu terän takaosaa vasten.
Neljäs, harvemmin sanottu: älä sahaa kieroa lautaa ohjainta vasten. Kiero lauta ei kosketa ohjainta koko matkalta, joten se kääntyy sahauksen aikana ja tuo takaosan kosketuksen itse. Oikaise ensin toinen syrjä.
Terän kehällä oleva piste kulkee yhden kierroksen aikana matkan π·D. Halkaisija on siis suoraan kertoimessa: sama kierrosluku on pienellä terällä tavallinen ja isolla vaarallinen.
Kaava on määritelmä eikä mittaus: ympyrän kehä kertaa kierrokset. Sivu ei anna «turvallista kehänopeutta», koska sitä ei ole yleisesti olemassa — terään merkitty suurin kierrosluku on se, joka pätee, ja se tulee terän valmistajalta. Merkintä on puuntyöstöterien turvallisuusstandardin EN 847 -sarjan vaatimus. Jos terässä ei ole merkintää, sitä ei käytetä.
Yksi hammas ottaa lastun kerran kierroksessa. Kun kappale etenee vf millimetriä minuutissa ja hampaita menee ohi n·z kappaletta minuutissa, yhden hampaan purema on niiden osamäärä.
Terän särmä ei ole matemaattisen terävä vaan pyöristynyt. Lastun on oltava paksumpi kuin särmän pyöristys, muuten särmä ei saa otetta vaan hankaa — ja kitka kuumentaa. Tästä seuraa kaksi asiaa, jotka molemmat kuulostavat väärältä:
Kaava on määritelmä. Suositeltu lastunpaksuus sen sijaan riippuu terästä ja materiaalista, ja se tulee terän valmistajalta — vertailuluku 0,1 mm on tässä vain havainnollistava, ei suositus. Sivun opetus ei ole tavoiteluku vaan suunta: mihin päin syöttöä ja kierroksia pitää siirtää, kun jälki palaa.
Hampaan muoto ei ole tyylikysymys. Se ratkaisee, katkaistaanko syyt vai irrotetaanko lastu niiden välistä — ja väärä terä repii jäljen riippumatta siitä, kuinka terävä se on.
Hammasluvut ovat markkinatietoa eivätkä mittauksia: ne kertovat mitä 250 mm terissä on tarjolla ja mihin kukin on tarkoitettu. Geometrian ja käyttötarkoituksen välinen perustelu on sen sijaan johdettu siitä, miten syy katkeaa — sama mekanismi kuin luvussa Liitokset, jossa päätysyy ja pitkäsyy käyttäytyvät eri tavoin.
Jokainen raekoko poistaa edellisen raekoon naarmut. Sarja on ketju, jossa yksikään lenkki ei saa puuttua: jos välistä hypätään, karkeat naarmut jäävät pohjalle. Ne eivät näy hiotussa puussa, koska pöly täyttää ne — ne näkyvät vasta pintakäsittelyssä, kun petsi imeytyy naarmun poikkileikkaukseen enemmän kuin ympäristöön.
Raekoot ovat FEPA P -sarja. Sääntö «älä hyppää yli yhden askeleen» on verstaskäytäntöä eikä mittaus, ja se on tässä toteutettu suhdelukuna (enintään 1,6-kertainen hyppy), jotta se on tarkistettavissa eikä vain muistin varassa.
Terä katkaisee sormen kerralla ja se tiedetään. Pöly ei tee mitään tänään, ja juuri siksi siltä ei suojauduta.
Puupöly on luokiteltu syöpää aiheuttavaksi ihmisellä (IARC, ryhmä 1). Yhteys on selvin nenän ja sivuonteloiden syöpään, ja se on tunnettu jo vuosikymmeniä. Tämä ei ole varovaisuutta vaan luokitus.
Vaarallisinta on se, mitä ei näe. Näkyvä lastu putoaa lattialle; keuhkorakkuloihin asti pääsee hiukkanen, joka leijuu tuntikausia sahauksen jälkeen. Hionta tuottaa sitä eniten — ei sahaus, vaikka sahauksesta syntyy enemmän massaa.
Kolme asiaa järjestyksessä, ja järjestys on tässä koko neuvo:
Verstaan imuri kannattaa katsoa tästä näkökulmasta: tavallinen rakennusimuri puhaltaa hienoimman jakeen takaisin huoneeseen, ellei siinä ole HEPA-luokan suodatinta. Silloin se siirtää pölyn lattialta hengitysilmaan.
Luokitus: IARC Monographs, puupöly ryhmässä 1 (monografia 62, 1995; uudelleen arvioituna kokoelmassa 100C, 2012). Työperäisen altistumisen raja-arvo: direktiivi 2004/37/EY sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2017/2398 asettaa kovapuupölylle sitovan raja-arvon 2 mg/m³ (hengittyvä jae), siirtymäaikana 3 mg/m³. Raja-arvo koskee työpaikkoja; kotiverstaassa se on mittatikku eikä velvoite — mutta keuhkot eivät tiedä eroa.