Puulajin valinta tuntuu makuasialta, mutta neljä kertaluokkaa on mitattavissa, ja ne kolme kertaa neljästä kertovat vastauksen ennen kuin väriä on edes katsottu.
Kolme näistä kulkee yhdessä, neljäs ei. Tiheys, kovuus ja lujuus nousevat ja laskevat samaan tahtiin — mutta liike on oma akselinsa. Siksi «kova puu kestää paremmin» on hyvä nyrkkisääntö kulutukselle ja huono liitoksille.
Viides asia, lahonkestävyys, ei ole jatkuva luku vaan luokka, ja se koskee vain sydänpuuta. Saman rungon pintapuu ei kestä missään lajissa — se on elävää puuta, jossa on ravinteita.
| Laji | Tiheys kg/m³ |
Kovuus N |
Jäykkyys GPa |
Liike %/% |
Ulkona |
|---|
Ominaispaino, taivutuslujuus, kimmomoduuli ja kovuus: FPL Wood
Handbook FPL-GTR-190, taulukko 5-3a, 12 %:n kosteudessa,
kirkkaista koekappaleista. Lahonkestävyys: sama käsikirja,
taulukko 14-1, sydänpuulle. Liikekertoimet: taulukko
13-5 — samat luvut kuin luvussa
Puu elää, eikä niitä ole kopioitu
tänne vaan haetaan sieltä.
Tiheys on johdettu eikä luettu: taulukko antaa
ominaispainon uunikuivana massana 12 %:n tilavuudessa, joten tiheys
12 %:n kosteudessa on se kerrottuna 1,12:lla.
Suomalaisia lajeja ei ole käsikirjassa mitattuna — rivit
ovat lähisukulaisia, ja lajin kohdalta näkee mikä on oikeasti mitattu.
Kirkkaat koekappaleet ovat myös oksattomia ja virheettömiä, joten
todellinen sahatavara on näitä lukuja heikompaa.
Mitatut luvut yllä, käytännön tieto tässä. Kuvaus, työstö, käyttö ja saatavuus ovat verstaskäytäntöä eivätkä mittauksia — ne kertovat mitä lajilta odottaa, eivät mitä siitä on todettu koekappaleella.
Vain sydänpuu, ja vain lajeista joiden luokka on vähintään kohtalainen: tammi, lehtikuusi, jalopähkinä. Männyn sydänpuulla on Suomessa pitkä perinne, mutta käsikirja luokittelee männyt yleisesti kestämättömiksi — ja huomauttaa itse, että hajonta lajin sisällä on suurta ja maakosketus vie kestävyyden.
Kovuus ratkaisee, ei lujuus. Vaahtera ja tammi ovat listan kovimmat; koivu on lähellä ja halvempi. Haapa ja lehmus ovat pehmeimmät eivätkä kuulu tähän lainkaan.
Katso liikettä, älä tiheyttä. Kirsikka liikkuu tällä listalla vähiten, ja saarni ja jalopähkinä tulevat seuraavina täsmälleen tasoissa. Pyökki on listan liikkuvin ja siksi vaikea leveänä levynä — vaikka se ei ole läheskään tihein. Paljonko liikettä omalle levyllesi tulee, lasketaan luvussa Puu elää.
Haapa ja leppä: kevyitä, pehmeitä ja hitaasti kuumenevia. Havupuut tihkuvat pihkaa kuumassa, ja kova lehtipuu polttaa ihoa — molemmat ovat lämmönjohtavuuden ja pintakovuuden seurausta, eivät makuasia.
Lehmus leikkautuu taltalla joka suuntaan repeämättä. Haapa on toinen vaihtoehto. Ristikkäissyinen jalava on päinvastainen tapaus: lähes mahdoton halkaista ja siksi hyvä siellä missä halkeaminen on riski.
Saarni on tämän listan sitkein ja perinteinen valinta taivutettuihin osiin. Jalava ja pyökki taipuvat myös. Havupuut eivät: ne murtuvat.